Tekstiilien laajennettu tuottajavastuu: Tuottajavastuumallien tavoitteiden toteutuminen edellyttää todellisen kiertotalousmarkkinan syntymistä
Suomen Tekstiili & Muoti ry ja Suomen Kiertovoima KIVO ry ovat julkaisseet esiselvityksen tekstiilien tuottajavastuun mahdollisista toimintamalleista Suomessa. Selvityksessä esitetään kaksi toimintamallia ja näistä kaksi variaatiota, jotka huomioivat tekstiilien erityispiirteet sekä Suomen jätehuoltomarkkinan.
Ensimmäisessä toimintamallissa tekstiilien jätehuollon rahoitus- ja toimintavastuu jakautuu tuottajien ja kunnan kesken. Kunta vastaa tekstiilijätteen erilliskeräyksestä ja kuljetuksesta, kun taas tuottajat vastaavat lajittelusta ja loppukäsittelystä. Kuntien ja tuottajien välillä olisi keräyksen ja kuljetuksen osalta jaettu rahoitusvastuu, ja tuottajat vastaisivat arvoketjun muista kustannuksista täysmääräisesti. Tällainen jaettu vastuu voi olla ristiriidassa EU:n ehdotuksen kanssa, mutta se voisi olla perusteltu tuottajien kohtaaman ns. taannehtivan vastuun ja Suomessa 1.1.2023 käynnistyneen kuntavastuullisen erilliskeräyksen vuoksi.
Toisessa vaihtoehdossa tuottajat rahoittavat ja vastaavat koko jätehuollon järjestämisestä. Tuottajat solmivat sopimuksia markkinoilla toimivien yritysten, kunnallisten toimijoiden ja muiden organisaatioiden kanssa esimerkiksi tekstiilien keräys-, kuljetus-, lajittelu- ja kierrätyspalveluiden hankkimisesta.
Molemmista toimintamalleista muodostettiin myös vaihtoehdot, joissa tuottajilla on etuoikeus kerätä poistotekstiilejä. Näissä malleissa sosiaalisten yritysten rooli on tältä osin rajattu. Nämä vaihtoehdot edellyttävät komission ehdotuksen sisällön muuttumista sosiaalisten yritysten osalta, tai mahdollisuutta poiketa ehdotuksen sisällöstä kansallisesti. Toisaalta etuoikeus materiaalivirtoihin, joista tuottajat ovat vastuussa, on tunnistettu Suomen tuottajavastuujärjestelmissä.
”Nyt julkaistu esiselvitys on ensimmäinen askel kohti kansallisen tuottajavastuumallin luomista. Työ on vasta alkanut, mutta olemme jo tässä vaiheessa tunnistaneet mahdollisten mallien vahvuuksia ja heikkouksia”, toteaa STJM:n johtava asiantuntija Emilia Gädda.
EU-komission heinäkuussa 2023 antama esitys jätepuitedirektiivin päivityksestä on lainsäädännön harmonisoinnin kannalta erittäin tervetullut, mutta se jättää paljon avoimia kysymyksiä varsinaiseen toteuttamistapaan. Esiselvityksen pyritäänkin avaamaan keskustelua, jotta tulevaisuudessa voidaan luoda kansallinen järjestelmä, joka tuo aidosti lisäarvoa ja ohjaa toimialaa kestävämpään suuntaan.
”Kuntien jätelaitokset ovat jo jonkin aikaa kantaneet vastuuta poistotekstiilien keräämisestä ja käsittelystä kiertoon. Vastuun jakamiseen ollaan valmiita. Kertyneistä kokemuksista on paljon hyötyä, kun rakennetaan yhdessä tulevaa tuottajavastuumallia”, sanoo Suomen Kiertovoima ry:n toimitusjohtaja Jutta Laine-Ylijoki.
Tuleva toimintaympäristö ei ole selkeä, ja siksi eri toimijoiden on vaikea suunnitella omaa rooliaan ketjussa. Laine-Ylijoki korostaakin yhteistyön kansallisella tasolla olevan elintärkeää jo yksin EU-vaikuttamisen tueksi.
Onnistunut tuottajavastuumalli voi tuoda positiivisia ympäristövaikutuksia ja tukea uusien liiketoimintamallien syntymistä käytettyjen tuotteiden markkinalle. Tämä kuitenkin vaatii tasapuolista kohtelua riippumatta yrityksen roolista kiertotalouden ekosysteemissä. Selvityksen mukaan yhtenäistetty tekstiilivirta ja tuottajien etuoikeus materiaaliin kohdistaisi vähemmän kustannuspaineita kuluttajahintoihin.
”Tulevissa tuottajavastuumalleissa ei tule suosia tiettyjä toimijoita, vaan kaikilla toimijoilla tulee säilyä yhtenäiset mahdollisuudet osallistua kiertotalouden tarjoamiin mahdollisuuksiin liiketoiminnallisten lähtökohtien pohjalta”, jatkaa Gädda.
On tärkeää huomata, että yksityiskohtainen vaikutusarvio Suomen tuottajavastuumalleista vaatii tarkempia kustannustietoja eri toimintavaihtoehdoista sekä tietoja tekstiilijätteen määristä ja niiden koostumuksesta.
EU-komissio antoi heinäkuussa 2023 osana jätepuitedirektiivin päivitystä ehdotuksensa tekstiilien tuottajavastuusta. Tekstiilien tuottajavastuulla tavoitellaan käytännössä parempaa tekstiilien erilliskeräys-, kierrätys- ja uudelleenkäyttöastetta.
Tuottajavastuu tarkoittaa, että tuottajat ovat vastuussa tuotteista niiden elinkaaren loppuun asti. Suomessa voimassa olevan jäteasetuksen mukaan kunnan on järjestettävä kotitalouksien tekstiilijätteen alueellinen vastaanotto vuoden 2023 alusta alkaen. Komission uusi ehdotus tarkoittaisi käytännössä kotitalouksien tekstiilien erilliskeräyksen ja jätehuollon vastuun siirtymistä kunnilta tuottajille.