Kiertotalous pyörii naisen, ja miehen, työllä
Ihminen – niin nainen kuin mieskin – tuottaa jätettä. Ihmisen – niin naisen kuin miehenkin – on huolehdittava jätteistään. YK:n ympäristöohjelman raportin mukaan jätehuoltoon kuitenkin liittyy sukupuolten eriarvoisuutta.
Suomessa tätä on vaikeampi huomata. Vuonna 2018 kuntien jätelaitosten yli 1200 työntekijästä 44 prosenttia oli naisia. Naisten osuus on kasvanut rivakasti ja varmasti jo lähivuosina naisia ja miehiä on jätelaitosten henkilöstöissä yhtä paljon.
YK:n raportissa on esimerkki mongolialaisesta virkamiehestä, joka toteaa, etteivät naiset voi ajaa jäteautoa, koska samoilla likaisilla käsillä pitäisi valmistaa perheelle ruokaa. Bhutanissa jäteyhtiön omistaja pitää naisia sopimattomana alalle, koska raskaiden jäteastioiden käsittely ei heiltä onnistuisi.
Nämä mielipiteet eivät kuitenkaan pidä naisia poissa jätehuollosta. Kansainvälisen ammattimaista jätehuoltoa edustavan organisaation, ISWA:n (International Solid Waste Association) verkkotutkimuksen mukaan naisilla on keskeinen rooli jätehuoltojärjestelmän eri tasoilla, vaikka eivät olisikaan päässeet ääneen tai näkyviin. Mainituissakin maissa naiset ovat lajittelun ja jätteiden kanssa tekemisissä, mutta eivät palkkatyössä. Kodeissa naiset vastaavat resurssiviisaasta talouden pyörittämisestä; välttävät hukkaa, pidentävät korjaamalla tuotteiden ja vaatteiden käyttöikää ja kierrättävät vanhan uusiokäyttöön. Toimivat siis asiantuntijoina jätehierarkian huipulla. Vielä toistaiseksi raha ja valta ovat keskittyneet jätehierarkian toiseen päähän. Kehittyvissä maissa naiset ja lapset ovat enemmistössä etsimässä tienvarsille ja kaatopaikoille hylättyjä rahanarvoisia jätemateriaaleja. Epävirallisilla kierrätysmarkkinoilla naiset ovat lajittelijoina markkinoita hallitsevien armoilla ja joutuvat helposti hyväksikäytetyiksi, vähintään taloudellisesti. Miehet taas hallitsevat virallisten jätehuoltojärjestelmien työ- ja taloudellisia markkinoita.
Vanhentuneista ja stereotyyppisistä käsityksistä sukupuolirooleista on kehityksen nimissä syytä luopua niin meillä kuin maailmalla. Koulutus on naiselle keino koputella säröjä lasikattoon. Mitä enemmän naisia valitsee tekniikan ja luonnontieteiden alojen koulutusta, sitä todennäköisemmin heitä päätyy myös korkeampiin asemiin jätehuolto-organisaatioissa. Suomessa kuntien 31 jätelaitoksesta seitsemän johdossa on nyt nainen. Yliopistojen ja korkeakoulujen opiskelija-aineksesta päätellen voisi tulevaisuuden lukujen näyttävän paremmilta.
Segregaation vähentäminen alalla kuin alalla vaatii ennen kaikkea korjausliikettä asenteissa, mutta myös poliittista sääntelyä ja ohjausta sekä markkinoiden vaikutusta. Harvoin toisen sukupuolen mahdollisuuksia parantava politiikka heikentää toisen sukupuolen asemaa. Esimerkiksi jätteenkuljettajista on Suomessa viime vuosina ollut pulaa. Työvoimavajetta on paikattu houkuttelemalla alalle myös naisia. Työn houkuttelevuuden rakentamista on tehty monella tasolla. Työolojen parantamisesta hyvä esimerkki on kuljetusurakoitsijasta, joka hankki naiskuljettajalle kevyemmät lumiketjut, jotta työvaihe onnistuisi nopeammin myös yksin.
Kestävän kehityksen ja kiertotalouden vahvistuessa myös naisten työmahdollisuudet paranevat, kun jätehierarkian ylempien tasojen työt nousevat aiempaa suurempaan arvoon. Tasa-arvon vahvistamisesta on sen jälkeenkin pidettävä huolta. Uuden hukkaa välttävän, korjaavan lajittelija- ja kierrättäjäpolven kasvatus vaatii myös miehen mallia. Kiertotalous kehittyy naisten ja miesten varassa.
Lue lisää:
https://www.unenvironment.org/news-and-stories/story/when-waste-works-women