Toimiva jätehuolto – ihmisoikeus?

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) antoi 19. lokakuuta 2023 tuomion Italian jätekriisistä Campanian alueella 1994–2009 välisellä ajanjaksolla. Se katsoi tuomiossaan, että kantajien ihmisoikeuksia oli loukattu kriisin huonon hoidon seurauksena.*

Mitä tuomio tarkoittaa, ja millaisia päätelmiä sen pohjalta voi tehdä jätehuollon asemasta osana ihmisoikeuksia?

EIT on Euroopan neuvoston** (ei EU:n) alainen tuomioistuin, joka on perustettu valvomaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) noudattamista. Sopimukseen liittyneet valtiot ovat sitoutuneet noudattamaan tuomioistuimen tuomioita.

Ihmisoikeussopimuksen tarkoituksena on luoda perusoikeuksien vähimmäistaso, joihin siihen sitoutuneiden valtioiden tulisi päästä. *** Tällä hetkellä sopimukseen on, sen lisäpöytäkirjat mukaan lukien, kirjattu reilut kaksikymmentä eri ihmisoikeuksiksi katsottua oikeutta.

Erillistä ”oikeutta jätehuoltoon” koskevaa artiklaa ei sopimuksessa (vielä!) ole. Sen sijaan käsillä olevassa tuomiossa, sekä myös aiemmissa tuomioistuimen jätehuoltoa koskevissa tuomioissa, rikkeen on katsottu kohdistuneen sopimuksessa turvattuun oikeuteen ”nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta” (artikla 8.).****

Vuonna 1994 Campanian alueella julistettiin hätätila yhdyskuntajätehuollon merkittävien ongelmien vuoksi. Tämä tuli tunnetuksi ns. jätekriisinä, jota jatkui seuraavat 15 vuotta. Kriisi oli vuosia paikallisten viranomaisten vastuulla. Vuonna 2008 kriisi kärjistyi, kun jätehuolto alueella romahti kokonaan monien jätteenkäsittely- ja loppusijoitusalueiden sulkeuduttua – jätettä kertyi vuorina kaduille ja sitä poltettiin avotulilla. Muun muuassa alueen koulut jouduttiin sulkemaan väliaikaisesti. Lopulta Italian valtioneuvoston kanslia otti vuonna 2009 toimivallan kriisin ratkaisemiseksi. Varsinainen hätätila saatiin päätökseen vuoden 2009 lopulla, joskin jätehuolto oli senkin jälkeen monilta osin heikossa kunnossa. Alueella oli vielä vuonna 2020 kriisin jäljiltä varastoituna 4 miljoonaa tonnia jätettä.

Tuomiossaan EIT katsoi, että yleissopimuksen 8 artiklaa oli kantajien osalta rikottu 1994–2009 välisenä aikana huonosti toimineen jätehuollon vuoksi. Viranomaiset eivät olleet toteuttaneet kaikkia tarvittavia toimenpiteitä kantajien kodin ja yksityiselämän tehokkaan suojelun toteuttamiseksi, ja jätekriisi oli aiheuttanut ilmeistä haittaa kantajien yksityiselämälle.

Kriisin katsottiin muodostuneen vakavaksi uhkaksi kansanterveydelle ja ”johtaneen huomattavaan ahdinkoon ja mahdolliseen vaaraan kansalaisten turvallisuudelle”. Kaduille kasaantunut jäte houkutteli haittaeläimiä, aiheutti merkittäviä hajuhaittoja, haittasi asukkaiden liikkumista alueella, ja palavat jätekasat vapauttivat myrkyllisiä kaasuja hengitysilmaan. Lisäksi laittomat kaatopaikat olivat pilanneet pohjaveden alueella. Saastuminen oli ollut niin merkittävää, että kantajat eivät olleet tuomioistuimen mukaan voineet elää yksityiselämäänsä ihmisoikeussopimuksessa suojatulla minimitasolla.*****

Kriisissä on huomattava, että se aiheutui jätteenkäsittelyinfrastruktuurin tukkeutumisesta. Kun jätteelle ei ole vastaanottopaikkaa, sitä ei voida kuljettaa asuinalueilta mihinkään – se jää joko kaduille tai on vietävä laittomille kaatopaikoille. Yksi osa langettavaa tuomiota olikin se, että viranomaiset eivät myöskään puuttuneet riittävästi kriisin seurauksena syntyneeseen laittomaan kaatopaikkaan (Lo Uttaro), joka aiheutti merkittäviä ympäristö- ja terveyshaittoja alueen asukkaille.

Mitä johtopäätöksiä tuomiosta voidaan vetää? Yksi olennainen huomio on se, ovatko viranomaiset tehneet ”kaikki kantajien oikeuksien tehokkaan suojelun kannalta tarpeelliset toimenpiteet” silloin, kun ihmisoikeudet mahdollisesti ovat uhattuna. Tuomioistuin katsoi, että kantajien ihmisoikeuksia oli jätehuollon toimivuuden osalta rikottu ”vain” 1994–2009 välisenä aikana, vaikka jätehuollon tila jatkui senkin jälkeen huonona vielä vuosia. Merkittävää oli se, että viranomaiset olivat 2009 ryhtyneet viimein riittävän aktiivisiin ja tehokkaisiin toimiin tilanteen parantamiseksi ja hätätilan lopettamiseksi. Tämä kuitenkin vaati keskushallinnon puuttumista asiaan. Sen sijaan laittomien kaatopaikkojen aiheuttamien saasteiden katsottiin aiheuttaneen merkittäviä terveyshaittoja vielä 2009 jälkeenkin, eikä viranomaisten toimia niiden pysäyttämiseksi katsottu riittäviksi.

Mitä oikeuksia siis kansalaisella on jätehuoltonsa suhteen? Tapauksen pohjalta voidaan nostaa esiin seuraavat elementit:

• Jätehuollon on toimittava niin, ettei ihmisten terveys tai mahdollisuus liikkua ja käyttää palveluita vaarannu. Nämä muodostavat erityisesti suojeltavan osan heidän yksityiselämäänsä, jonka EIS heille turvaa.
• Mikäli yllä olevan kaltainen tilanne on syntynyt tai vaarassa syntyä, viranomaisten on välittömästi ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin tilanteen korjaamiseksi.
• Mikäli toimimattoman jätehuollon aiheuttamat haitat asukkaiden yksityiselämälle ovat ilmeiset, eivätkä viranomaisten toimet tilanteen korjaamiseksi ole riittävän tehokkaita, kyseessä todennäköisesti on EIS:n 8. artiklan rikkomus.
• Mikäli viranomaiset eivät puutu riittävän voimallisesti ja ajoissa laittomaan kaatopaikkaan, ja sen aiheuttamista terveys- ja ympäristöriskeistä on riittävästi dataa, voi kyseessä myös olla EIS:n 8 artiklan rikkomus.

Tapaus paljastaakin sen, että toimiva jätteenkäsittelyn infrastruktuuri ja sen riittävä kapasiteetti ovat jätehuollon kulmakivi. Ilman sitä jätehuolto ei voi toteuttaa sen tärkeintä funktiota, ympäristön- ja terveydensuojelua jätteiden aiheuttamilta haitoilta. Ilman toimivaa jätehuoltoa ihmiset eivät voi elää yksityiselämäänsä ihmisoikeussopimuksen turvaamalla vähimmäistasolla.

Tältä osin julkishallinnolla on myös viimesijainen velvollisuus varmistaa, että jätteenkäsittelyn infrastruktuuri ja kapasiteetti on riittävää, aina ja kaikissa tilanteissa.

*LOCASCIA AND OTHERS v. ITALY (35648/10)

** Neuvostossa on tällä hetkellä 47 jäsenmaata, ml. kaikki EU-maat.

***Mainittakoon, että EIT on antanut Suomelle parisen sataa langettavaa tuomioita Suomen sopimukseen liittymisen jälkeen (1989) – erityisesti oikeudenkäyntien venymisestä liian pitkäksi.

**** https://www.echr.coe.int/documents/d/echr/FS_Environment_ENG sivu 24-26. EIS:een ei ole kirjattu oikeutta puhtaaseen ympäristöön erillisenä oikeutena. Sen sijaan esimerkiksi YK:n yleiskokous äänesti 2022 ihmisoikeusneuvoston aiemman suosituksen mukaisesti, että oikeus puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön on ihmisoikeus. On oletettavaa, että EIS:een lisätään tulevaisuudessa vastaava kirjaus, joka todennäköisesti vahvistaisi myös jätehuollon asemaa. Tällöin se olisi osa ympäristöperusoikeutta, eikä tällöin jätehuoltoa tarvitsisi enää tulkita pelkästään yksityiselämän häiriintymisen näkökulmasta.

***** Näitä väitteitä vahvasti tuki Italian valtion WHO:lta tilaama selvitys, jonka mukaan mahalaukun, maksan, munuaisten, henkitorven, keuhkoputkien ja keuhkojen, keuhkopussin ja virtsarakon kasvaimiin liittyvä kuolleisuusriski sekä sydän- ja verenkiertoelimistön, urogenitaalijärjestelmän ja raajojen synnynnäisten epämuodostumien riski oli korkeampi jätehuoltokriisin alueella kuin muualla Campaniassa.